Oikein viehättävää sunnuntaita ja joulukuun viidettä!

Ensimmäinen joulukuupainotteinen viikko vetelee viimeisiään. Onni kohtasi minua viikonloppuna, kun sain vieraakseni ihastuttavan helsinkiläisrouvasihmisen, Nellin*, jonka kanssa loimme kesällä 2005 vaihtoehtoista Suomi-kuvaa Michiganin huudeilla.

Kun pääsee emännöimään vieraspaikkakuntalaisia, haluaa tietenkin järjestää vierilleen unohtumattomia kokemuksia. Siksi olinkin hauskasti unohtanut avaimeni kotiin juostessani Nelliä vastaan asemalle. Joku tietämättömämpi voisi luulla, että kyse oli huolimattomuudesta, vaan ehei, halusin nimenomaan demonstroida, kuinka toimiva ovenavauspalvelu talonyhtiölläni on. Hauska elämys, ja jää mieleen! Tämä ilo vain 25 eurolla.

Vaikka Wikitravelin mukaan on hyvä idea viedä vieraspaikkakuntalaiset kiertoajelulle esim. Hervantaan, koska siellä on kaikenlaista nähtävää ja siellä tapahtuu ("Many high-tech companies including Nokia have offices in Hervanta. -- If you happen to be around Hervanta when the university is in session, you might run into a student party somewhere.") , jätimme tämän väliin, samoin kuin kiertokäynnit huippusuosituissa kivi-, Lenin- ja vakoilumuseoissa, sillä ajattelin, että tuollaisten kokemuksien jälkeen voi olla vaikeaa palata takaisin tylsään arkeen. Ei makeaa mahan täydeltä, nähkääs! Sen sijaan vietimme eilispäivän banaalisti jouluostoksia tehden.

Illalla menimme intellektuelliystävieni Reijan* ja Miikan* kanssa katsomaan elokuvaa "Rare exports". Olen käynyt nyt parin viikon sisään neljästi elokuvissa (piiloviesti: rahaa on kuin roskaa) ja tämä kerta oli kyllä yksi parhaista. Hieman kyllä jäin kaipaamaan äitini ruotsalaisuutta ylistävää kommenttiraitaa ennen elokuvan alkua, josta sain nauttia käydessämme Tukholmassa elokuvissa ("Ei Suomessa noin vaan äiti ja poika tulis  kahestaan elokuviin. Huomasitko, miten lempeesti ton pikkutytön isä autto siltä takin?! Kato, miten kauniisti nuo antaa tilaa noille vanhuksille!"). Onneksi kuitenkin kävi nopeasti ilmi, että samaan näytökseen olivat löytäneet tiensä myös nk. esinaurajat, jotka pitivät huolen, ettei ilonpito lakannut edes - oman kokemuksemme mukaan - vähemmän hauskoissa kohtauksissa, vaan saimme nauttia korvia hivelevästä röhötyksestä yllättävissäkin paikoissa. Kiitos heille siitä!

Elokuvanautinnon jälkeen vein tunnettuna seurapiiri-ihmisenä ystäväni sivistyneistön juhliin, joissa meininki oli kultivoitunutta ja intellektuellia. Kunnon ihmisten tavoin vetäydyimme kuitenkin ajoissa takaisin kotiin keskustelemaan maailman kipupisteistä ja kuuntelemaan katu-uskottavaa musiikkia, kuten Samuli Edelmannia ja Juha Tapiota. Hieman saatoimme sivusilmällä katsoa myös Sinkkuelämää, mutta vain mudon vuoksi.

Tämän raportin loppuun vielä anteeksipyyntö niille lukijoille, jotka jäivät turhaan odottamaan Dumle-kalenterini "challengen" B-kohdan vastausta. Laskujeni mukaan oikea vastaus kysymykseen "Kuinka monella Dumle-hahmolla on sauvat?" on joko neljä tai kuusi, riippuen siitä, lasketaanko mukaan myös kääntöpuolella olevat hahmot. Pahoitteluni, että tässä kesti, mutta halusin olla varma! Hauskaa sunnuntai-iltapäivän jatkoa, ihmiset!

*nimi ei muutettu