Tänään tutisivat toiset vielä sängyissään kun kolme iloista veijaria körötteli läpi lumen ja jään kohti Kasurilan rinneparatiisia. Mukana matkassa olivat allekirjoittaneen lisäksi neidit Siikanen ja Koivisto, eli koossa oli koko Kuopion laskukerma.
Heti matkalla sain kuulla palautetta epäurheilijamaisesta käytöksestäni: olin törkeästi lähtenyt matkaan meikit naamassa. Ei auttanut kuin yrittää selittää, että se ilmestys, jonka peilissä aamulla taas kohtasin, säikyttää perheen pienimmät ja vähän isommatkin, luultavasti myös kotieläimet. Pääsimme kuitenkin tästä yli, ja perille päästessämme uhkuimme näyttämisenhalua.
Mittari näytti kunnioitettavat -18 °C ja tuuli oli viilee, hieman arvelutti tässä vaiheessa. Kun olimme saaneet ähellettyä monot jalkoihin, olimme jo hikisiä ja täriseviä. Mutta kun saavuimme huipulle, tunsimme olomme väkeviksi: olimme sotilaita. Siikanen nousi suksille kuin feenikslintu vuoden takaisesta polvivammastaan toipuneena. Koiviston menoa ei haitannut edes siteiden rikkoutuminen kesken ilonpidon. Itse keskityin myös raakaan urheiluun, mutta olen vakuuttunut, että muut ihmiset katselivat menoani ihaillen ja kadehtien.
 |
| Varpaat jäässä ja hymy perseessä |
 |
| Ehjätyn eturistisiteen onnellinen omistaja |
Kun kolmen tunnin lipuistamme oli jäljellä vielä reilusti puoli tuntia, tunsin kadottaneeni kaiken tunnon varpaistani, jolloin katsoin parhaaksi siirtyä nauttimaan rinnekahvilan A-oikeuksista toisten vielä jatkaessa. Kaikennähneenä maailmannaisena astelin tiskille, mutta aikomukseni tyrehtyivät virkaintoisen myyjän kysyessä henkilöllisyystodistustani. Häväistynä istuin nauttimaan laihaa kahvia, ja tuntemaan, kuinka sulaessaan kipuradat palasivat täyteen toimintakykyynsä. Oikeasti jalkoihin koski niin paljon, että jos ympärilläni ei olisi ollut tusinoittain kymmenenkesäisiä pikkuihmisiä, olisin mielelläni purskahtanut itkuun.
Lopulta poistuimme näyttämöltä suoraan kinkkiravintolan seisovaan pöytään. Sen jälkeen olo on ollut kuin omenalla. Hieno päivä kaikin puolin, ja koska sen on määrä tästä jatkua samaan tahtiin, taidan lopettaa tältä erää. Loppuun vielä launatain erinomaisuutta kauniisti kuvaava kappale, joka on omistettu kaikille hyville ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti