Ensiksi joudun nielemään eilisen paatokseni. Mainitsemani amerikkalainen isäntäperheeni onkin ilmeisen lannistumaton: tänään tärähti paketti postista ja mukana tietenkin myös informatiivinen kirje. Lempilapsenlapsen titteli oli nyt siirtynyt vinku-Kaylalta Kamrynille: "She's a real beauty (Princess)." Ikävämmät uutiset olivat, että heidän koiransa olivat heittäneet kimpassa lusikat nurkkaan, tai oikeastaan toinen oli avustettu haudan lepoon purtuaan yli kahdeksaa viatonta ihmistä. Ai kauhee! Uusi rakkine on kuutenkin jo hankittu, nykyään herkistellään minikoira Gizmon hännänheilutuksen tahtiin. Lahjoista eniten sieluunkäyvä oli mikkihiirikorvainen lumiukkofiguuri.
No, sitten kotimaan uutisiin. Joulurauhaa odotellaan. Vielä ei ole saapunut, vaikka horisontissa jotain jo kimmeltelee. Luulisin kuitenkin, että ennen kuin rauha saavutetaan, tarvitsevat ainakin nuorimmat osallistujat terapeuttisen meditaatiohetken parvekkeella. Kaksi perheenjäsentä on jo ilmoittanut varmuuden vuoksi aloittavansa rakentaa joulurauhaa juopumalla heti aamusta. Se ei välttämättä ollut vitsi. Itse suunnittelen sekoittavani pääni yliannostuksella salmiakkia, kun rankka joulupaastoni puolilta öin päättyy.
Tänä jouluna ei tunnelmansäilyttäjiksi, nokkelasti ilmaistuna "jouluesiliinoiksi", ole tulossa yhtään sukulaista. Uhka vai mahdollisuus? Onhan tämä järjestely hieman riskaabeli, kun kenelläkään ole suurempaa tarvetta säännöstellä, mitä sieltä leipäluukustaan ulos päästää. Riski tunnelman kärsimiseen on suurin, mikäli jouluruokailu jostain syystä viivästyy. Lopputulos voi olla tämänkaltainen:
 | |
| Missä riemu ja hyvä tahto? Tässä pöydässä vain vahvimmat selviää. Kuva vuodelta 2008. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti