Tänään luin lehdestä, että itäisen toverilamme pääjeppe Vladdu Putin oli konsertoinut pianolla harvoille ja valituille oikein suuren maailman tyyliin, rusetit kaulassa kaikkee. Ensimmäinen kappale oli mennyt ilmeisesti suht putkeen, mutta toinen oli tyssännyt alkuunsa sormen osuttua väärälle koskettimelle. Ihan ymmärrettävää.
Tämä ihastuttava tarina sai minut ajattelmaan niitä kaikkia keskusteluita viime aikoina, joissa ihmiset ovat ilmaisseet toiveensa oppia soittamaan jotain soitinta. Yksi haluaisi "kokea yhteyttä universumin pohjasoinnun kanssa", toinen haluaisi vain rauhoittaa itseään krapulassa. Epäilempä, että monella on myös mielessään vaikutuksen tekeminen vastakkaiseen sukupuoleen. Ja miksei olisi: pari sointua Apulannan Ilonaa, ja mitä traagisimmastakin känniääliöstä kuoriutuu väärinymmärretty taiteilijasielu.
Omassa perheessäni kaikilla on musiikkitaustaa. Hahhahaa, kuullostaapa ylevältä! Totuus on, että, kyllä, kaikki ovat lapsuudessaan enemmän tai vähemmän kiristettyinä soittaneet jotain soitinta, mutta lopettaneet heti kun vanhemmat murtuivat painostuksen alla. Joose-veljelleni klarinettitunnit aiheuttivat yllättäviä, viikoittaisia päänsärkykohtauksia. Oman oboistiurani merkkipaaluja oli, kun silloin 2-vuotias Janne-veljeni, harjoitteluani kuullessaan tulkitsi sulosoinnut varashälyttimeksi: "Äiti, meidän auto!!".
"Miksei meidän joulu voisi olla sellanen, että Janne soittais pianoa, Joose kitaraa ja Maija laulaisit jotain joululauluja?" unelmoi äitini ihan vakavalla naamalla yhden illallisen aikana. Ehdotus kirvoitti ainoastaan pari väsynyttä huokausta, sillä vuosien saatossa olemme usein saaneet todeta äitimme todellisuudentaju melkoisen alikehittyneeksi, minkä tämäkin kommentti todistaa. Ei sillä, minut nyt saisi parin jouluoluen jälkeen esiintymään vaikka presidentille, mutta veljeni eivät esiintyisi edes kilon palasina. Lupasin äidille, että hän voi kyllä tulla kuulemaan panostani Anturan karaokeen, mutta se ei kuulemma ole sama. No, jääkäämme siis odottamaan joulun ihmettä. Leppoisaa sunnuntaipäivän jatkoa, hyvät ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti