Huomenta ihmiset!

Tiedän, ei enää varsinaisesti ole aamu sanan perinteisessä merkityksessä, ja siksi joku voi pitää otsikkoa soveltumattomana, mutta itse olen juuri herännyt, tosin jo toistamiseen tänään. Ensimmäisen kerran heräsin yllätyksekseni eilisen pikkujoulupaikan sohvalta. Tästä minulla on vain epäselviä muistikuvia, samoin koko aamuinen pyöräily kotiin tuntui epätodelliselta. Muistan selkeästi vain, miten huoltoaseman myyjätär ei ollenkaan lämmennyt omasta mielestäni kovinkin hauskalle vitsille:

Myyjä (katsoo päässäni olevaa pyöräilykypärää): Ai voikos siellä vielä pyöräilläkin?
Minä: En tiedä, en oo ite uskaltanu enää kuukausiin.
Myyjä (katsoo epäluuloisesti): Aha.
Minä: No se oli vitsi!
Myyjä (katsoo loukkaantuneesti ja epäluuloisesti): Just.

Että tämän jälkeen  olenkin sitten tietoisesti pyrkinyt välttämään ihmiskontakteja. Se ei tosin ole ollut kovinkaan hankalaa, kun on maannut taju kankaalla koko päivän. Mutta joo, muutama sana eilisistä kemuista. Juhlakansa oli juuri niin riemukasta, kuin lomaansa aloittava opiskelijaporukka ilmaisen oluen ja siiderin bileissä yleensä on. Keskustelu oli asiaankuuluvasti kaukana sivistyneestä ja täysin painokelvotonta, tai voi myös olla, että se olin vain minä. Illan musiikillinen tarjonta koostui hyvin pitkälti Wham!-yhtyeen kappaleesta "Last Christmas". Tosin illan edetessä tämän rallatuksen syrjäytti Jipun ja Samuli Edelmannin herkkä duetto "Jos sä tahdot niin". Kävi ilmi, että sen sanat osaavat kaikki ja varsinkin kaikki pojat.

Mutta mutta, nyt lienee paras kammeta itsensä lähtövalmiiksi, luonnollisesti seuraaviin pikkujouluihin. Tämä onnistunee helposti, kun on edelleen eiliset meikit naamassa ja juhlavetimetkin vielä puoliksi päällä, ainoastaan pitää häätää tuo suuhuni kuollut pieneläin matkoihinsa. Kieltämättä, nyt ei ehkä ole just särmimmässä kunnossa, mutta kun ajattelen ystävääni Jarkkoa, joka eilen yöllä klo 4 raahattiin usean miehen voimin kurssin poikien "äijäristeilylle", niin oloni kohentuu välittömästä kymmenen pykälää. En ole koskaan nähnyt kyseistä jannua niin poloisena, edes hänen ykköskurssin pipetointiyritykset tärinakrapulassa eivät pääse lähellekään tätä säälittävyyttä.

Tässä vielä tunnelmaan sopiva kapale, mikäli ei ole jo kaikille tuttu: ystäväni W. Plosilan hengentuote, johon meistä moni uskoakseni pystyy samaistumaan, viimeistään huomenna. Omistan kappaleen Jarkolle ja muille risteilysankareille. Oikein mukavaa lauantaita, hyvät ihmiset!

http://www.mikseri.net/artists/muoti-poju/termiittikrapula/220707/