Näytetään tekstit, joissa on tunniste raivoshoppailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raivoshoppailu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. joulukuuta 2010

Hauskaa joulukuun seitsemättä, ihmiset!


Nyt on taas kuri ja järjestys palautettu tasavaltaan eilisen ilakoinnin jälkeen. Kansalaiset, erityisesti opiskelijat, voivat huokaista helpotuksesta, kun opintotuet ovat viimeinkin tileillä, ja Alkot ja muut päivittäistavarakaupat palvelevat taas normaalisti.

Joulun kilpavarustelu lähtee näinä päivinä käsistä. Joulushoppailu on jokaisen itseään kunnioittavan ihmiset suosikki-inhokki, jota kuuluu kammoksua jo ihan periaatteesta. Itse kävin viime viikonloppuna pokkana ostamassa lahjat kummilapsilleni ja kaikille perheenjäsenille, lukuun ottamatta isääni. Isät... He ovat suurelta osin vastuussa joulun kollektiivisesta lahja-ahdistuksesta. Isälle lahjan ostaminen on iänikuinen riippakivi kaikille tasapainoisille ihmisille. Nyt siellä jo joku myhäilee, että ei se hankalaa ole ollenkaan, ja näin varmasti onkin, jos isäsi on jollain tapaa lahjallisesti helposti lähestyttävä, jos hän vaikka sattuu keräilemään uistimia, sukkia, nappeja, kiviä, tai mitä nyt isät tapaavat keräillä. Omassa isässäni on  hyvin vähän lahjallista tarttumapintaa, ja siksi kyseinen kaveri saakin melkein joka joulu minulta cd:n, kirjan tai jotain muuta yhtä päräyttävää.

Muut perheenjäsenet nyt ovat helppoja nakkeja, erityisesti 13-vuotias pikkuveljeni, hänelle löytyisi tyydyttävä lahja vaikka Kalevan ABC:lta. Pelottavaa huomata, että just hänen kohdallaan huomaan aina ajattelevani, että ”jos Janne ei tykkää tästä niin mä voin ottaa tän itelleni”. Kyllä, olen henkisesti teinipoika.

Olen huomannut, että jos lahja on vaikeaa ostaa, sortuu helposti lyömään koko homman läskiksi. Joskus vuosikausia sitten etsin syntymäpäivälahjaa ystävälleni, eikä minulla ollut mitään ideoita. Päädyin sitten ostamaan ”hauskan” lahjan: pakettiin kuului mm. miehille tarkoitettu, harmaat peittävä hiusväri, luontaistuotteita, vihreää kynsilakkaa... Ai että oli hauskaa! Muistan, miten kihertelin itsekseni kun keräilin noita hulvattomia tuotteita koriini. Ystäväni oli, sanotaan, vaikuttunut. Lähinnä siis siitä, miten alas ihminen voi epätoivoissaan vajota. Noh, oma äitinikin ilahdutti lapsuudessaan yhtä synttärisankaritarta nitojan piikeillä, että siihen nähden.

Mutta nyt on aika taas siirtyä muihin puuhiin. Rentouttavaa ostostelua, hyvät ihmiset!